Tietoa teestä

TEEN HISTORIA

Kymmeniä miljoonia vuosia sitten Brahmaputra-joen yläjuoksulta Indokiinaan ja Lounais-Kiinaan ulottuvalla subtrooppisella vyöhykkeellä yksi kamelioiden (Camellia) pensaskasvisuvun yli sadasta lajista alkoi muodostaa lehdissään keskushermostoa aktivoivaa ja miedosti huumaavaa alkaloidia, joka nykyään tunnetaan kofeiinina.

Tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua alkuperäiskansat havaitsivat, että syömällä erään tietynlaisen kameliakasvin lehtiä mieli virkistyy ja väsymys ja näläntunne kaikkoavat joksikin aikaa.
Tätä rinteillä ja vuorilla viihtyvää, vaatimattoman näköistä kameliaa alettiin kutsua mm. nimillä la ja miem, ja myöhemmin alueelle saapuneet kiinalaiset omaksuivat kieleensä teetä tarkoittavat sanat tu, ming ja cha.

Kiinalaisen mytologian mukaan legendaarinen keisari Shennong löysi teekasvin, Camellia sinensiksen, laatiessaan kirjaa kasvien ominaisuuksista. Tässä puuhassa Shennong pureskeli eri kasvien lehtiä todetakseen miten ne vaikuttivat ja hän totesi teen tehokkaaksi vastalääkkeeksi myrkytyksiin.

Myöhemmän legendan mukaan Shennong istuskeli vuonna 2737 eaa. puun alla keittelemässä vettä, kun puusta putosi lehti keittoastiaan ja värjäsi veden vaalean vihreäksi. Kyseinen puu oli tietenkin villi teepuu.

Pitkään teetä käytettiinkin ainoastaan lääkinnällisiin tarkoituksiin ja tee jalostui suosituksi juomaksi vasta tuhansia vuosia myöhemmin. Teetä käytettiin pitkään vihannesten tavoin keittojen ja muhennosten valmistamiseen, jollon pataan lisättiin teen lisäksi mm. erilaisia papuja, pähkinöitä, sipuleita ja hedelmiä. Yunnanin monet alkuperäiskansat käyttävät teelehtiä edelleen vihannesten tavoin.

Jos haluat lisätietoa teen matkasta tähän päivään, suosittelemme Pekka Nihtisen Kiinalaista teekirjaa.


TEELAADUT

Teetä hyvin tuntevat voivat kertoa, että kaikki tee on peräisin samasta ikivihreästä kasvista, Camellia sinensiksestä. Teepensasta kasvaa yli kolmetuhatta lajiketta vuoristoalueilla kautta maailman.

Se, juotko mustaa, vihreää, valkoista tai oolong-teetä riippuu siitä, mitä tapahtuu keruun jälkeen – kun nuput ja kaksi päällimmäistä lehteä on korjattu, käsitelty ja lähetetty matkaan.

Musta tee, teelaaduista suosituin, tarjoaa voimakkaan maun sekä syvän punertavan värin, joka syntyy perusteellisesta hapetusprosessista, jossa murskatut teelehdet altistetaan ilmalle tietyksi aikaa, kunnes ne ovat täysin hapettuneita ja kuivattuja. Kiinassa tätä teetä kutsutaan punaiseksi teeksi teenesteen värin mukaan, kun taas länsimainen nimi tulee hapettuneiden teelehtien tummasta väristä.

Vihreä tee muodostaa noin kymmeneksen maailman teetuotannosta, ja se antaa miedon hauteen pehmeällä, miellyttävällä maulla ja vihertävällä ulkonäöllä. Vihreää teetä ei hapeteta käsittelyn aikana, vaan pikemminkin lehtien annetaan lakastua, minkä jälkeen ne joko paahdetaan tai kuivataan.

Valkoinen tee muodostuu nuorista teelehdistä, jotka poimitaan ennen kuin nuput ovat täysin auenneet. Valkoisen teen tunnusmerkkejä ovat herkkä, pehmeä maku ja vaalea väri. Minimalistista käsittelyä noudattaen valkoiset teelehdet yksinkertaisesti höyrytetään ja kuivataan, mikä pitää ne lähempänä luonnollista tilaansa.

Keltainen tee on harvinaisin teelaatu. Muista teelaaduista se poikkeaa käsittelyn osalta siten, että heti keräämisen jälkeen teenlehdet laitetaan pimeään ja hapettomaan tilaan, jossa ne saavat keltaisen värin. Usein osa lehdistä on myös kevyesti paahdettu. Lehtien väri vaihtelee keltaisesta kellanruskeaan. Keltainen tee on valkoisen teen ohella kallein teelaatu.

Oolong-tee on mustan ja vihreän teen välimuoto – ominaisuus, jonka voi havaita sekä maussa että värissä. Oolong tunnetaan sen selvän hedelmällisestä mausta; oolong-lehdet käyvät läpi maltillisen käymisprosessin, jossa ne lakastuvat, hapettuvat ja kuivuvat. Oolongin kiinankielinen nimi on wūlóng, ”musta lohikäärme”.

Pu’erh-teetä tuotetaan vanhan prosessin mukaan, jossa teelehtiä kypsytetään. Tätä alkuaan vihreää teetä ei kuivata kuten vihreää teetä yleensä. Sen sijaan vielä kosteat lehdet kootaan ja niiden annetaan kypsyä omalla ajallaan. Tämän kypsennysprosessin aikana lehtien väri muuttuu vihreästä maanläheiseksi tummanpunaiseksi. Prosessi on ainutlaatuinen – useimmat teet eivät kestä kypsennystä.


TEEN KÄSITTELY

Nuudutuksessa vastakorjatut teelehdet levitetään pöytien tai kuivausritilöiden päälle kuivumaan. Kosteus poistetaan, jolloin lehdistä tulee pehmeitä ja valmiita rullausta varten.

Rullaus on prosessi, jossa rullauskone rikkoo lehtien solukot. Tämä vapauttaa teelehtien solunesteet sekä entsyymit ja altistaa ne ilmalle hapettamista varten.

Hapettaminen tunnetaan myös käymisenä, ja se alkaa rullausprosessin aikana. Rullatut lehdet levitellään lämpötila- ja kosteusvalvotussa huoneessa, ja lehtien väri syvenee vihreästä punaruskeaksi ja sitten mustaksi.

Kuivaus on prosessi, jossa teelehdet paahdetaan (tai ne kuivataan) kuumentamalla niitä hitaasti kuivauskammiossa. Tämä pysäyttää hapettumisprosessin, ja lehdet ovat valmiita varastointiin.


TEEN LUONNOLLISET KEMIKAALIT

Teelehdille ominaisia aineita ovat mm. eteeriset öljyt, kofeiini sekä polyfenolit. Tiedämme teestä, että öljyt antavat teelle aromin, kofeiini toimii piristysaineena, ja polyfenolit vastaavat teen ominaisuuksista antioksidanttina.

Teelehtien käymisprosessin koostumus määrittelee teelajien eri aineiden sekä vaikutuksen tason. Esimerkiksi musta tee, joka käy läpi monimutkaisen käymisprosessin, on voimakastuoksuinen ja sillä on suurin kofeiinipitoisuus. Toisaalta kevyesti käsitelty valkoinen tee on tunnettu parantavista ja suojaavista ominaisuuksistaan, jotka ovat peräisin lehtiin jääneistä polyfenoleista. Vihreän ja oolong-teen tiedetään sisältävän maltillisesti kofeiinia, aromia sekä antioksidantteja, mikä johtuu teen puuttuvasta tai vain osittaisesta hapettamisesta.


TERVEYSTIETOA TEESTÄ

Akateemisissa julkaisuissa, kirjoissa, uutislehdissä sekä internetissä on julkaistu runsaasti terveyteen liittyvää tietoa teestä. Sadat ihmisiä ja eläimiä koskeneet tieteelliset tutkimukset ovat yhdistäneet päivittäisen teen (tai yrttien) kulutuksen potentiaalisiin terveydellisiin hyötyihin. Itse asiassa teen tuntemus ja käyttäminen eri vaivoihin juontaa juurensa tuhansien vuosien taakse, kun Kiinassa teen hautomista ensimmäistä kertaa harrastettiin.

Nykyinen teetä koskeva tutkimus löytää terapeuttisia ominaisuuksia lähes kaikentyyppisiin oireisiin kuten niveltulehdukseen, sydän-ja verisuonitauteihin, syöpään, maksasairauksiin, astmaan, hammasmätään, stressiin, kolesteroliin ja painonhallintaan.

Tutkimusmateriaali on kannustavaa ja se on osoitus potentiaalisista hyödyistä tässä luonnonkasvissa, Camellia sinensiksessä, ikivihreässä pensaassa, josta kaikki tee saa alkunsa. On silti tärkeä pitää mielessä, että lisää tutkimusta tarvitaan, jotta nämä tulokset vahvistuisivat.